Valokuvat tai maalaukset ovat taidetta katsojan silmin. Kun katson kuva taidetta olen oppinut että jos tahdon saada paremmin kiinni kuvan viestistä, joskus on parempi miettiä miksi kuva on otettu tai tehty. Tämän voi saavuttaa katsomalla kuvaan tai kuvan tekijään.
Tämä on Anuna:n bändi. He laulavat kuoromusiikkia johon he joskus lisäävät myös soittimia, mutta he perustuvat pääasiassa kuoromusiikkiin. Koen heidänkin työn taiteeksi johtuen sen kauneudesta. Sanon musiikkia taiteeksi koska se vaati paljon taitoa, kokemusta ja intohimoa, muuten se ei ole läheskään yhtä hyvää kuin jollakulla laulamiseen omistautuneella.
Pelit taiteena on vielä hieman kyseenalainen aihe sillä ne eivät ole vieläkään päässyt kaikkien mukanaan tulleiden ennakkoluulojen yli. Esimerkiksi Journey (siis Matka) on minusta taidetta samasta syystä, kuin miksi elokuvat tai näytelmät ovat taidetta. Ne herättävät tunteita. Matka pelinä ei välttämättä ole kaikkein jännittävin peli joka on valmistettu, mutta jälki jonka se jättää pelaajaan on vähintäänkin ajatuksia herättävä. Sinä et koskaan taistele matkallasi, sinä et koskaan puhu kenellekkää ymmärrettävää kieltä. Matkan riitti vain asettaa pelaajalle määränpää, valtava vuori jonka huipulla hohtaa kirkas valo ja pelaaja oli jo utelias selvittämään mitä siellä on. Sinulle ei koskaan kerrota minne sinun on mentävä koska ihmisluonto hoiti sen puolen pelin tekijöiden puolesta. Tuo itsessään kuulostaa mahtavalta ja kun saisi vielä tilaisuuden kokea jotain tuollaista itse, mutta sehän onkin pelien suurin vahvuus. Kokemukset jotka ne tarjoavat ja jättävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti